Erään ranskalaisen saaren hurmaavat ihmiset

Olin tuossa syyskuun vaihteessa kymmenisen päivää Ranskassa, Oléronin saarella. Kyseessä ei ollut ihan perinteinen rantaloma, vaan ihan ihkaoikean oman valokuvanäyttelyn järjestäminen. Tätä unelmaa pääsin toteuttamaan rakkaan ystäväni Pepin kanssa. Ideana oli siis järjestää Ranskassa näyttely, jossa on Suomessa otettuja kuvia. Ensi vuonna pidämme sitten näyttelyn Uudessakaupungissa kuvista, joita otimme Oléronissa.



Kotiuduin reissusta tasan viikko sitten. Vaati hieman aikaa, ennen kuin sain tartuttua kuviin kiinni uudelleen. Matka oli mahtava, uskomaton ja ainutlaatuinen. En sanoin pysty kuvailemaan mitä kaikkea kymmenen päivän aikana pääsimme kokemaan. Yritän nyt kuitenkin.



Heräsimme aikaisin ja haimme tuoreet patongit lähileipomosta aamiasipöytään.

Kävelimme meren pohjassa, veden ollessa kaukana poissa ja hetken kuluttua hämmästelimme samaa maisemaa, sillä meri oli taas täynnä vettä. Nousuvesi on ihmeellinen.

Pyöräilimme ympäri Ranskan maaseutua ikivanhoilla pyörillä, joista löytyivät vaihteet, mutta jotka eivät toimineet.

Söimme lounaaksi kalaa, jonka eräs ihastuttava rouva pyydysti salaa huivillaan edellisenä päivänä.

Kiipesimme vanhan kirkon katolle, jostä näimme koko kylän.

Joimme viiniä taiteilijaresidenssissämme illan hämärtyessä. Keskustelimme elämästä, sen tarkoituksesta ja kaikesta mikä siihen liittyy.

Ja ennen kaikkea tapasimme ihastuttavia ihmisiä. Ranskalaisia hölösuita, joiden keskustelusta ei meinannut tulla loppua. He olivat niin aitoja, että se oli jopa liikuttavaa. Kaikki se nauru, hymy ja ystävällisyys meitä ventovieraita kohtaan.



Tässä on eräs suomalaissyntyinen taiteilija, joka on asunut Ranskassa 18-vuotiaasta asti. Hän on varmasti positiivisin henkilö, jonka olen koskaan tavannut. Hän hymyili koko ajan, siis ihan koko ajan. Tässä elävä esimerkki siitä, kun taide todella ilmentää tekijänsä persoonaa. Kerrassaan ihana tyyppi!
 

Tämä suolasta elantonsa saava herrasmies ei puhunut sanaakaan englantia, emmekä me ranskaa. Se ei silti estänyt häntä selittämästä ja viittomasta käsillään. Valloittava persoona hänkin!
 

Työnjohtaja vaativassa tehtävässään.
 

Saksalainen rouva matkustaa asuntovaununsa kanssa aina kesäksi Ranskaan Oléronin saarelle. Nauttii auringosta, kerää ostereita merenpohjasta ja vain rentoutuu. Hitsi vie mikä asennemuija!
 

Tämäkin herra kalasteli jotain merivedestä. Hieman jäi epäselväksi, mikä hänen puuhastelunsa tarkoitus oli, mutta hymy korvissa hän ainakin puuhasteli!
 

Saimme viettää pari päivää tämän maailman vieraanvaraisimman naisen luona. Hän näytti meille niin kauniita paikkoja, että täytyi oikein henkeä haukkoa. Pelkkiä turistikohteita koluamalla jää niin paljon näkemättä. Tässä hän syö villiosteria, jonka nappasi suoraa merenpohjasta.

Loppuun voisin siteerata Arman Alizadia: 

Kelatkaa! Nää ihmiset elää näin joka päivä!

- Karoliina

Kesä meni, minä palasin

Hei siellä!

Täällä olen. Mennyt kesä ei ollut se rennoin. On hassua muistella aikaa näin pari askelta takaapäin. Mullahan oli kiva kesä! Muistan toki, että paikoitellen meinasin luiskahtaa kuorman alle, mutta sain kuin sainkin pidettyä itseni kyydissä. Jotenkin sitä kummasti aina saa kiskaistua itsensä raiteille takaisin. Keväällä koulu jatkui suoraa unelmien harjoitteluun Sanoman ruokatoimituksessa. Puolivälissä harkkaa alkoivat kesätyöt. Onneksi päiviä, jolloin riensin suoraa harkan jälkeen toisiin töihin, ei ollut montaa. Päälle tulivat vielä käsäopinnot. Ja kun mitään ei voi tehdä sinnepäin, meni meno paikoittain melkoisen rankaksi.



Tämä kaikki työmäärä johti siihen, että vapaa-aikaa ei juuri ollut. Poden huonoa omaatuntoa siitä, että en ole ehtinyt nähdä ystäviä tarpeeksi usein. Miten monta kertaa olenkaan joutunut kieltäytymään hauskoista riennoista to do-listan vuoksi. Juttelin äidin kanssa puhelimessa ja naurahdin sarkastisesti että en enää muista kenelle olen kertonut kuulumisiani ja milloin viimeksi.

Mutta kuten sanoin, mulla oli kiva kesä. Tykkään siitä että saan tehdä ja olla menossa. En ehkä ehtinyt tehdä niin paljon kuin olisin halunnut, mutta sehän on joka kesä niin. Siksi en luonutkaan varsinaisia paineita kesäpuuhilleni. Spontaanit iltakävelyt korvasivat festarit ja baari-illat vaihtuivat työskentelyyn läppärin ääressä. Monet viikonloput olin töissä, mutta vapaapäivät, jotka osuivat viikolle olivat pyhitetty vähän paremmilla aamiaisilla ja lehdenlukutuokioilla. Viikon loma Lissabonissa oli se, jota odottamalla jaksoin painaa.



Meidän asunnossa on sellainen onni, että lasten naurua pääsee kuuntelemaan lähes päivittäin. Ruokapöydästä voin seurata pieniä leikkiviä ihmisiä ja kun raotan ikkunaa voin kuullaa riemun kiljahduksia ja keinun tasaista narinaa. Nyt se on päivittäisitä, sillä lapset ovat palanneet kouluun. Syksy on tullut.

Ja se jos mikä on hienoa. Rakastan syksyä. Raikasta ilmaa ja sitä melankoliaa. Olen jo kaksi kertaa laittanut kynttilät palamaan iltaisin.

Syksyssä parasta on se, että kaikki voi ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Voin taas harjoittaa stressinhallintaani parempaan suuntaan, mennä aiemmin nukkumaan ja ennen kaikkea opetella sanomaan useammin "ei" paremmalla omallatunnolla. Askel askeleeltahan tässä elämässä eteenpäin mennään.

Kiva olla taas täällä!

- Karoliina

Keskikesän juhlaa

Kyllä se on niin, että kun hyvä ruoka, juoma ja ystävät laitetaan yhteen, syntyy aika kivoja juttuja. Kun vielä lisätään siihen yötön yö, aurinkoinen keli ja yksi extravapaapäivä, niin johan kääntyy suupielet ylöspäin! Mitäpä sitä kieltämään, aikalailla huippu juhannus voidaan laittaa "parhaita muistoja" -pinon päällimmäiseksi hyvin mielin.



Perinteet on kuulkaas niitä, jotka naisen tiellä pitää, sanon minä. Torstaina tuli kahdeskymmenestoinen ikävuosi täyteen ja auton nokka suuntasi välittömästi Urjalaa kohti. Joka ainut juhannus on tullutkin vietetty siellä ja miksipä ei olisi?

Juhannushan lähtee käyntiin juhannustorilla. Sinne on torille tullut taas peräkylän mummot ja papat sekä pari hesalaista. Rakas ystäväni Rosa totesi iloiseen sävyyn, että täällä on jokin maatalousnäyttely. Mutta eipä ollut. Ihan traktorilla olivat pojat tulleet juhannustorille. Meillä kun ei Urjalassapäin kovin niitä raitiovaunuja kulje.

Torilta kuuluu ostaa ylihinnoiteltuja perunoita, pikkukappa siikliä kiitos. Myös mansikat ja lakut ovat pakollisia ostoksia. Tori kuuluu kiertää ympäri, vaikkei muuta ostaisikaan, sillä näin voi morjestaa lähes jokaisen urjalalaisen ja jäädä jutulle.

Perinteinen vierailu mummulassa suoritetaan juhannustorin jälkeen. Siellä kertyy yleensä juhannuskilojen päälle vielä sellaiset ylimääräiset kaksi kiloa, sillä ruoka on taivaallista (ks. kuva alla).





Torin jälkeen mennään kauppareissulle, jossa kinastellaan noin viisi tuntia siitä, että mitä makkaraa sitä nyt tänä vuonna ostetaan. Tämän jälkeen alkaakin vasta totinen touhu, perinteistäkin perinteisempi mölkkykisa. Ja tämähän otetaan sitten ihan tosissaan, eikä millään leikillä.

No okei, ehkä olen tässä vuosien saatossa hieman tasaantunut, eikä enää ihan niin kovin harmita se häviö. Mainitsemisen arvoista on kuitenkin se, että olin jotenkin jopa ihan ok tänä vuonna!? Tiedä sitten olenko unissani tätä lajia treenaillut vai mitä on käynyt, mutta harkitsen vakaasti uraa mölkyn parissa.
 





Rosan vieressä poseeraa aina oikein mielellään, sillä tuo tyyppi ei juurikaan rusketu. Toisin kuin siskoni, joka on jo nyt ruskeampi kuin me yhteensä viime kesän lopussa. Mutta eipä me mitään rusketusta tarvita, kun meillä on niin tyylikkäät juhannusviitat.
 

Ja sitten laitetaan grilli tulille ja pojat saavan hetken kokea olevansa miehiä isolla ämmällä. Makkara tirisee ja voi sulaa perunan päälle. Ei siinä hetkessä haittaa hyttysen ininä korvassa yhtään.





Sangriakin on muodostunut varsinaiseksi juhannusperinteeksi.



Hassun hauskan juomapelin ansiosta saimme nauttia rakkausballadista seurueemme miespuolisten laulamana. Tämän jalon pelin ansiosta saimme myös kimpun kukkia (ks. keskimmäinen kuva).


Ja tässä liihottelen sulavasti kohti saunaa. Sillä saunominen, se vasta perinteikäs juhannuspuuha onkin.

Kiitos jälleen juhannus, sinä juhlista samalla tasolla joulun kanssa oleva.
Kumpaakaan en teistä vaihda.



- Karoliina

Tuparit!

Lauantaina meidän "kompaktia asumista pariskunnalle" -kaksio täyttyi viidestätoista hymyilevästä ihmismielestä. Emme taida olla kovin paikallaan pysyvää sorttia, sillä tämä on jo meidän kolmas yhteinen koti. Kaupunkikin on aina samalla vaihtunut. Kriteerinä tuntuu lähinnä olleen se, että paikasta löytyy linna. Hämeenlinna, Turku, Helsinki. Osa jengistä on kahlannut läpi meidän kaikki kolmet tuparit ja osa on tullut matkalla mukaan. Huippujengiä sanon minä.

Yllä oleva kuva on mun suosikki. Kiteyttää mielestäni aika hyvin sen, mitä ystävyys on. Välillä on niin kovin hauskaa, ettei meinaa saada edes henkeä kun naurattaa niin paljon.
 
Harmikseni kuvamateriaali on hyvin suppea. Tupa täynnä upeita tyyppejä, mutta kameran rullalle tallentui vain pari hassun hauskaa otosta. Ostin ihan sellaisen lasiastiankin hanalla, josta tarjoiltiin boolia. Sellainen kun on tällä hetkellä niin kovin in. Nyt saatte kuitenkin vain tyytyä laittamaan silmät kiinni ja kuvittelemaan, kuinka tyylikkäältä vihreä ginibooli siinä näytti.
 

Mutta toisaalta, kun parhaat tyypit osuu saman katon alle, mitä siinä kuvia alkaa räpsimään.

 Ystäväni sanoin:
maailmassa on aika mielettömiä tyyppejä, 

ja mikä parasta, joskus ne kävelee vastaan. 

Kiitos, kiitos, kiitos rakkaat, että olette.

- Karoliina

Kesän hauskin coctailmehujää

Pieni taukohan tekee hyvää. On hyvä myöntää itselleen, ettei aina tarvitse painaa sata lasissa eteenpäin. Melkein kahden viikon tauko blogista oli enemmän kuin paikallaan. Tiukkatahtinen kevät, muutto, harjoittelu ja kaksi työtä päällekkäin. Kyllä se ihmisestä mehut vie. Mutta hei täällä ollaan taas!

Näin pikkulauantain kunniaksi ajattelin jakaa teille hassunhauskan videon, jonka työstin harkassa. Niin ja harkasta puheen ollen, ruokatoimituksessa ei tuo kesäkunto oikein jostakin kumman syystä edennyt, herkkuja kun tulvi joka nurkasta. Eli ei muuta kun mehujäät pakastimeen ja lenkille.

Jos Soppa365 ei ole teille tuttu, käykää ehdottomasti tsekkaamassa. Kirjottelin sinne harkassa juttuja ja sieltä löytää ruokaohjeet niin arkeen kuin juhlaankin. Ihan huippu sivusto! Myös tämän kyseisen reseptin meikäläisen raapustamana löydätte sieltä.

Margarita poptails

(5 mehujäätä)

1/2 minivesimeloni

1/2 dl glukoosisiirappia

1 dl sokeria

2 + 3 limettiä

3 cl tequilaa

suolaa

lisäksi

5 kpl jäätelötikkuja

5 kpl pieniä kertakäyttömukeja

Poista vesimelonista kuoret ja pilko se paloiksi ja laita blenderiin. Mittaa joukkoon glukoosisiirappi, sokeri ja kahden limetin mehut. Soseuta tasaiseksi.

Kaada seos siivilän läpi kulhoon ja jätä hetkeksi valumaan. Pilko sillä välin limetit jäätelöikkuja varten. Leikkaa jokaisesta limetistä 2 noin 1 sentin paksuista viipaletta.

Kaada valunut seos kannuun ja siitä pieniin kertakäyttömukeihin. Älä täytä ihan pintaan asti, jotta limettisiivuille jää tilaa.

Laita mehujäät pakastimeen noin kahdeksi tunniksi, että seos hieman jähmettyy.

Kun seos on on hieman jähmettynyt, tee pienet viillot limettiviipaleiden keskelle ja laita jäätelötikut niistä läpi. Laita jäätelötikut mehujäihin. Anna jäätyä pakastimessa vielä noin 8 tuntia.

Poista mehujäät kertakäyttömukeista pyörittelemällä niitä kuumassa vedessä. Viimeistele ripottelemalla mehujäiden päälle suolaa.

 – Karoliina

Hellitä vähä

Tänään olen pitkästä aikaa illan ja yön yksin.

Tuntuu hassulta näin perjantai-iltana. Oudolta, mutta hyvältä.

Aloitin elokuvan katselun keskeltä. En voi sietää sellaista. Yllätyksekseni se ei haitannut. En päässyt juonesta täysin selville, mutta mitä sitten. Eihän elämässä noin niin kuin yleensäkään pääse. Aina ei tarvitse eikä edes voi nähdä joka lainia.

Lakkasin varpaankynnet. Edellinen lakka oli ehtinyt kulua pois.

Kastelin nuutuneet kukat.

Tein voileipää, jonka täytteet oli vähän sinnepäin. Ei symmetrisesti, niin kuin minulla on tapana.

Join oluen. Kaadoin sitä vahingossa reidelle. Nauratti, ei suututtanut.


Tein hassuja juttuja. Pikkujuttuja, mutta silti merkityksellisiä.

Ja ai että tuntu hyvältä. Mikään ei ollut suunniteltua. Postaus syntyi spontaanisti. Ei siksi että kalenterissa luki, ei siksi että oli pakko, ei siksi että täytyi. Ihan vaan siks kun huvitti.
Pieni tauko blogista teki hyvää. Ja aioin antaa sen olla niin tulevaisuudessakin. Kuuntelen itseäni ja kirjoitan silloin kun hyvältä tuntuu.

Että kysynpä vaan miks tästä elämästä pitää aina tehdä niin hemmetin vaikeeta, 

kun tää voi olla ihan iisiä ja kivaakin? 

Aion mennä ennen puolta yötä nukkumaan ja herätä aikaisin. 

Pitkästä aikaa ehdin aamulla lukemaan Hesarin. 

Ehkä menen jopa aamulenkille, mutta vaan jos mua huvittaa.

- Karoliina

Ollaanko tämä kesä näin?

Hyvänen aika sentään, yks kaks tässä ollaan jo toukokuun puolivälissä ja kohta koittaa kesäkuu. Kyllä se vaan niin on, että elämä on ihmisen parasta aikaa ja kesä erityisesti. Todellisen onnellisuushurmoksen vallassa täällä ollaan.

Tästä kesästä tekee siistin ainakin nää asiat:

Kesäkuteet. Mummun vanhat housut, maksimekot, haalarit, lierihatut, ballerinat. Kirppikseltä hetken mielijohteesta hankittu hullunkurinen paita.
 

Kesäinen Helsinki. Baarikierros eri olutpubeissa. Iltakävelyt Seurasaaressa, piknikit Suomenlinnassa auringon laskiessa. Näyttelyt ja galleriat. Viikonloppubrunssit ja kesäruoka. Metromatkailu, niin että pysähtyy jokaisella pysäkillä seikkailemassa. Pyöräretket. Yöt, joiden jälkeen jalat on kipeät tanssimisesta.

Tapahtumat. Teurastamon kesätapahtumat, Taste of Helsinki, Ruisrock, Suuret Oluet - Pienet Panimot, Pentinkulmanpäivät, Mitäs, Mitäs, Mitäs -festivaalit ja mun synttärit tietty.

Juhannus. Pitkät illat ja yöttömät yöt. Pitsireunaiset muurinpohjalätyt, sangria, syvälliset keskustelut kun ollaan jo puoliunessa. Juhannustori. Sauna ja vihta. Pitkän kaavan mukainen ruokailu, jota voi alkaa suunnitella jo nyt.

Lissabonin matka. Pitkästä aikaa viikoksi rentoutumaan. Ihanaa ruokaa ja juomaa. Paras seura. Pari kirjaa ja aurinkoa. Seikkailua.

Filmikamera. Rullalle muistoja hetkistä, joita fiilistellä talvella kynttilänvalossa.



Kotilande. Saunahuilit, olut kädessä ja lintujenlaulu, pehmeän iltatuulen viilentäessä höyryävää ihoa. Pyörälenkit kiemurtelevilla metsäteillä. Toripäivät. Mattojen pesu, mansikoiden säilöminen ja veneretket. Järvimaisema ja auringonlasku.

Turun kesä. Ruisrock ja jatkot Dynamossa. Ihana tyttöporukka ja kesäilta Aurajoen rannalla. Tintån pitsa ja Blankon terassi.


Kuvat: Minea Nurmi

Huh, mitä ihania juttuja, ihan pää menee pyörälle! 

Tästäkin kesästä tulee paras.

 – Karoliina